Keto Espoo

Keto Espoo

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Kokemuksia iMovie-elokuvan tekemisestä



 Harjoittelimme kevätlukukaudella 2016 iMovie-elokuvan tekemistä 15 lapsen eskariryhmässämme. Jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan olimme ommelleet huovasta Pikku Metsän esiopetusmateriaalin hahmoista pehmoleluja. Lisäksi teimme pupuille kenkälaatikoista sängyt peittoineen ja oman kiinnostuksen mukaan lapset saivat tehdä muitakin kodin huonekaluja ja tavaroita. Halusimme tuoda tähän perinteeseen jotakin uutta ja päätimme tehdä pupuista kertovan elokuvan.

Aloitimme elokuvaprojektin tammikuussa saduttamalla lapsia. Jokainen sai kertoa oman pupusatunsa. Tämän jälkeen viidestä lapsesta ja yhdestä aikuisesta muodostunut käsikirjoitusryhmä kuunteli kaikki sadut ja alkoi muodostaa niistä yhtä yhteistä satua. Jokaisen lapsen ääni haluttiin saada kuuluviin ja jokaisen omasta sadusta tuli jotakin mukaan yhteiseen satuun. Kun olimme saaneet valmiiksi loogisesti etenevän tarinan, luimme sen koko ryhmälle ja mietimme sadulle sopivaa nimeä. Ehdotuksista äänestettiin ja elokuvan nimeksi tuli Pupujen elämää.



Seuraavaksi mietimme yhdessä, millaisia tapahtumapaikkoja elokuvaan tulee ja päädyimme viiteen eri paikkaan. Kolmen pienryhmän voimin aloimme rakentaa lavasteita tapahtumapaikoille. Pupujen lisäksi elokuvassa esiintyi muutama muukin eläin ja innokkaimmat ompelijat ryhtyivät valmistamaan tarvittavia pehmoleluja. Hyödynsimme myös lasten omia sekä päiväkodin leluja ja tarvikkeita.

Kun lavasteet olivat valmiit, aloimme kuvata elokuvaa i Padeilla. Aikuiset toimivat kuvaajina. Kuvatessa käytimme siirrettävää pöytälamppua lisävalona ja se paransikin kuvan laatua. Elokuvassa esiintyivät pehmopuput ja muutama muu pehmoeläin, eivät lapset. Kaikki lapset olivat vuorollansa mukana esittämässä pupuilla ja kaikilla oli vuorosanoja. Yksi ja sama lapsi ei siis esittänyt koko elokuvan ajan yhtä ja samaa hahmoa, vaan esiintyjät ja käytettävät pehmolelut vaihtelivat.



Äänitimme ja kuvasimme elokuvaa samanaikaisesti. Etenimme kohtaus kohtaukselta - harjoittelimme ensin vuorosanat ja sitten kuvasimme pätkän. Ryhmässä oli useita lapsia, jotka eivät puhu suomea äidinkielenään. Harjoitteluvaiheessa muokkasimme vuorosanoja jokaisen ”suuhun sopiviksi”. Jotta saimme elokuvaan liikettä, käytimme apuna pehmojen selkään teipillä kiinnitettyjä keppejä ( pitkävartisia siveltimiä) ja joissain kohtauksissa liikutimme pupuja niihin solmittujen lankojen avulla. Elokuvassa puput ovat vähällä jäädä raitiovaunun alle. Työnsimme pitkällä pahviputkella leluraitsikkaa ja niin saimme sen liikkumaan kuvassa. Elokuva päättyy kohtaukseen, jossa lentokone nousee ilmaan. Tämän kuvasimme korkeita tikkaita apuna käyttäen. Lentokone oli sidottu langalla keppiin, jota liikutettiin ja nostettiin pikkuhiljaa ylemmäs ja siten saatiin vaikutelma nousemassa olevasta lentokoneesta.

Elokuvassa lapset liikuttelevat pupuja lavasteiden väreihin sopivien patjojen takaa. Koska pupuihin kiinnitetyt kepit eivät olleet kovin pitkiä, oli joskus hankalaa ja välillä mahdotonta saada lasten päät pysymään piilossa patjojen takana. Tällöin piilotimme päät ohuiden huivien alle. Lapset erottuivat edelleen huivien alta, mutta eivät varastaneet huomiota pupuilta. Pieni kotikutoisuus oli mielestämme suotavaa, emme edes halunneet piilottaa sitä kokonaan.¨


Kun elokuva oli kuvattu, aikuiset editoivat elokuvan. Teimme ensin trailerin, jonka esitimme vanhemmille, kun he tulivat tutustumaan pupunäyttelyymme. Esittelimme siis vanhemmille ompelemamme puput ja rakentamamme lavasteet ja maistiaisena tulevasta esitimme elokuvan trailerin.
Editointivaiheessa käytimme maltillisesti i Movien omia äänitehosteita. Käytimme myös hidastettua kuvaa korostamaan lattialle putoavan ja särkyvän kanamunan dramaattisuutta.

Elokuva valmistui lopullisesti toukokuussa, jolloin se esitettiin kaikille päiväkodin lapsille. Eskareiden vanhemmat näkivät elokuvan kevätjuhlissa yhtenä ohjelmanumerona.
Elokuvan tekemisessäkin pätee ajatus ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”. Lavasteiden rakentamiseen kannattaa panostaa, sillä se tuo elokuvaan näyttävyyttä. Mitä paremmin kohtaukset ja niiden vuorosanat on ennalta suunniteltu, sitä helpompaa on varsinainen kuvaaminen. Improvisaatiolle ja luovuudelle jää kuitenkin tilaa, sillä kaikkea ei mitenkään pysty ennakoimaan. Elokuvaprojekti on pitkä ja monipolvinen oppimiskokonaisuus ja sen tekemiseen kannattaakin varata riittävästi aikaa. Vaikka projekti oli pitkäkestoinen ja työläskin, oli se ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen. Suunnitelmissa onkin tänä vuonna uusi, mahdollisesti avaruusaiheinen, elokuvaprojekti.


Elina Jarmas-Pesonen, ICT-mentori
Update:Terhi