Harjoittelimme kevätlukukaudella 2016 iMovie-elokuvan tekemistä 15 lapsen eskariryhmässämme. Jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan olimme ommelleet huovasta Pikku Metsän esiopetusmateriaalin hahmoista pehmoleluja. Lisäksi teimme pupuille kenkälaatikoista sängyt peittoineen ja oman kiinnostuksen mukaan lapset saivat tehdä muitakin kodin huonekaluja ja tavaroita. Halusimme tuoda tähän perinteeseen jotakin uutta ja päätimme tehdä pupuista kertovan elokuvan.
Aloitimme
elokuvaprojektin tammikuussa
saduttamalla lapsia. Jokainen sai kertoa oman pupusatunsa. Tämän jälkeen
viidestä lapsesta ja yhdestä aikuisesta muodostunut käsikirjoitusryhmä kuunteli
kaikki sadut ja alkoi muodostaa niistä yhtä yhteistä satua. Jokaisen lapsen ääni
haluttiin saada kuuluviin ja jokaisen omasta sadusta tuli jotakin mukaan yhteiseen satuun. Kun olimme saaneet
valmiiksi loogisesti etenevän tarinan, luimme sen koko ryhmälle ja mietimme sadulle
sopivaa nimeä. Ehdotuksista äänestettiin ja elokuvan nimeksi tuli Pupujen
elämää.
Seuraavaksi
mietimme yhdessä, millaisia tapahtumapaikkoja elokuvaan tulee ja päädyimme
viiteen eri paikkaan. Kolmen pienryhmän voimin aloimme rakentaa lavasteita tapahtumapaikoille. Pupujen
lisäksi elokuvassa esiintyi muutama muukin eläin ja innokkaimmat ompelijat
ryhtyivät valmistamaan tarvittavia pehmoleluja. Hyödynsimme myös lasten omia
sekä päiväkodin leluja ja tarvikkeita.
Kun
lavasteet olivat valmiit, aloimme kuvata
elokuvaa i Padeilla. Aikuiset toimivat kuvaajina. Kuvatessa käytimme
siirrettävää pöytälamppua lisävalona
ja se paransikin kuvan laatua. Elokuvassa esiintyivät pehmopuput ja muutama muu
pehmoeläin, eivät lapset. Kaikki lapset olivat vuorollansa mukana esittämässä
pupuilla ja kaikilla oli vuorosanoja. Yksi ja sama lapsi ei siis esittänyt koko
elokuvan ajan yhtä ja samaa hahmoa, vaan esiintyjät ja käytettävät pehmolelut
vaihtelivat.
Äänitimme ja
kuvasimme
elokuvaa samanaikaisesti. Etenimme kohtaus kohtaukselta - harjoittelimme ensin
vuorosanat ja sitten kuvasimme pätkän. Ryhmässä oli useita lapsia, jotka eivät
puhu suomea äidinkielenään. Harjoitteluvaiheessa muokkasimme vuorosanoja
jokaisen ”suuhun sopiviksi”. Jotta saimme elokuvaan liikettä, käytimme apuna pehmojen selkään teipillä kiinnitettyjä
keppejä ( pitkävartisia siveltimiä) ja joissain kohtauksissa liikutimme pupuja
niihin solmittujen lankojen avulla. Elokuvassa puput ovat vähällä jäädä
raitiovaunun alle. Työnsimme pitkällä pahviputkella leluraitsikkaa ja niin
saimme sen liikkumaan kuvassa. Elokuva päättyy kohtaukseen, jossa lentokone
nousee ilmaan. Tämän kuvasimme korkeita tikkaita apuna käyttäen. Lentokone oli
sidottu langalla keppiin, jota liikutettiin ja nostettiin pikkuhiljaa ylemmäs
ja siten saatiin vaikutelma nousemassa olevasta lentokoneesta.
Elokuvassa
lapset liikuttelevat pupuja lavasteiden väreihin sopivien patjojen takaa. Koska
pupuihin kiinnitetyt kepit eivät olleet kovin pitkiä, oli joskus hankalaa ja
välillä mahdotonta saada lasten päät pysymään piilossa patjojen takana. Tällöin
piilotimme päät ohuiden huivien alle.
Lapset erottuivat edelleen huivien alta, mutta eivät varastaneet huomiota
pupuilta. Pieni kotikutoisuus oli mielestämme suotavaa, emme edes halunneet
piilottaa sitä kokonaan.¨
Kun
elokuva oli kuvattu, aikuiset editoivat elokuvan. Teimme ensin trailerin, jonka
esitimme vanhemmille, kun he tulivat tutustumaan pupunäyttelyymme. Esittelimme
siis vanhemmille ompelemamme puput ja rakentamamme lavasteet ja maistiaisena
tulevasta esitimme elokuvan trailerin.
Editointivaiheessa käytimme
maltillisesti i Movien omia äänitehosteita.
Käytimme myös hidastettua kuvaa
korostamaan lattialle putoavan ja särkyvän kanamunan dramaattisuutta.
Elokuva
valmistui lopullisesti toukokuussa, jolloin se esitettiin kaikille päiväkodin
lapsille. Eskareiden vanhemmat näkivät elokuvan kevätjuhlissa yhtenä ohjelmanumerona.
Elokuvan
tekemisessäkin pätee ajatus ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”. Lavasteiden
rakentamiseen kannattaa panostaa, sillä se tuo elokuvaan näyttävyyttä. Mitä
paremmin kohtaukset ja niiden vuorosanat on ennalta suunniteltu, sitä helpompaa
on varsinainen kuvaaminen. Improvisaatiolle ja luovuudelle jää kuitenkin tilaa,
sillä kaikkea ei mitenkään pysty ennakoimaan. Elokuvaprojekti on pitkä ja
monipolvinen oppimiskokonaisuus ja
sen tekemiseen kannattaakin varata riittävästi
aikaa. Vaikka projekti oli pitkäkestoinen ja työläskin, oli se ehdottomasti
kaiken vaivan arvoinen. Suunnitelmissa onkin tänä vuonna uusi, mahdollisesti avaruusaiheinen,
elokuvaprojekti.
Elina
Jarmas-Pesonen, ICT-mentori
Update:Terhi
Update:Terhi